On hyvin todennäköistä että jossain vaiheessa elämäämme kohtaamme kivuliaita tunteita, jotka ovat vaikeita kestää, kohdata ja hyväksyä. Kohtaamme vaikeita tunteita jo hyvin varhain, ihan pikkulapsina. Me kaikki, ainakin jossakin määrin. .
Missä tahansa elämämme aikana tunteet saattavat olla ns. liikaa ja mm. traumatisoidumme. Mitä nuorempia olemme, sitä kehittymättömämpiä olemme selviytymään vaikeista tunteista yksin. Meissä alkaakin hyvin varhain kehittymään selviytymismalleja vaikeisiin tilanteisiin ja vaillejäämisiin. Nämä selviytymismallit voivat ilmetä kolmella tavalla: hyökkääminen, pakeneminen tai alistuminen.
Vaille jääminen varhain elämässä johtaa tunnelukkoihin. Tietynlainen tunteisiin kytköksissä oleva käyttäytyminen, ajattelumallit ja tunteet kytkeytyvät päälle kun jokin muistuttaa meitä varhaisista vaillejäämisen kokemuksista. Näistä olisi hyvä tulla mahdollisimman tietoiseksi.
Kun olemme jollakin tavalla tulleet "allergisiksi" joillekin tunteille, saatamme nähdä, yleensä tiedostamatta parhaaksi välttää kohtaamasta tai hyväksymästä noita tunteita tai sitten kompensoimme sitä esimerkiksi jollakin vastakkaisella tunteella ja siihen liittyvillä käyttäytymismalleina.
Tunteiden välttely, kohtaamattomuus ja tunnelukot voivat olla vankila, jota emme tiedosta. Tiedostamme sen vasta kun kahleet heltiävät, kun taakka tippuu harteilta. Sitten vasta ymmärrämme millainen painolasti ja energiavaras tunnelukko ja tukahdetut tunteet ovat olleet.
Uskallatkö päästää tunteet, vaikeatkin tietoisuuteesi ja kuunnella niitä, kohdata ne?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.