Kuinka paljon energiaasi kuluu tunteiden välttelyyn?

Menetys, häpeä, pelko, turvattomuus, viha, ikävä, pettymys, suuttumus, suru, kateus...

On hyvin todennäköistä että jossain vaiheessa elämäämme kohtaamme kivuliaita tunteita, jotka ovat vaikeita kestää, kohdata ja hyväksyä. Kohtaamme vaikeita tunteita jo hyvin varhain, ihan pikkulapsina. Me kaikki, ainakin jossakin määrin. .

Missä tahansa elämämme aikana tunteet saattavat olla ns. liikaa ja mm. traumatisoidumme. Mitä nuorempia olemme, sitä kehittymättömämpiä olemme selviytymään vaikeista tunteista yksin. Meissä alkaakin hyvin varhain kehittymään selviytymismalleja vaikeisiin tilanteisiin ja vaillejäämisiin. Nämä selviytymismallit voivat ilmetä kolmella tavalla: hyökkääminen, pakeneminen tai alistuminen.

Vaille jääminen varhain elämässä johtaa tunnelukkoihin. Tietynlainen tunteisiin kytköksissä oleva käyttäytyminen, ajattelumallit ja tunteet kytkeytyvät päälle kun jokin muistuttaa meitä varhaisista vaillejäämisen kokemuksista. Näistä olisi hyvä tulla mahdollisimman tietoiseksi.

Kun olemme jollakin tavalla tulleet "allergisiksi" joillekin tunteille, saatamme nähdä, yleensä tiedostamatta parhaaksi välttää kohtaamasta tai hyväksymästä noita tunteita tai sitten kompensoimme sitä esimerkiksi jollakin vastakkaisella tunteella ja siihen liittyvillä käyttäytymismalleina.

Tunteiden välttely, kohtaamattomuus ja tunnelukot voivat olla vankila, jota emme tiedosta. Tiedostamme sen vasta kun kahleet heltiävät, kun taakka tippuu harteilta. Sitten vasta ymmärrämme millainen painolasti ja energiavaras tunnelukko ja tukahdetut tunteet ovat olleet.

Uskallatkö päästää tunteet, vaikeatkin tietoisuuteesi ja kuunnella niitä, kohdata ne?

Uusi tieto ja muutos

Minua on viime aikoina kiinnostanut miettiä ja havainnoida, millä perusteilla ihmiset muodostavat mielipiteensä ja tekevät päätöksensä siitä että jonkun asian on muututtava jos on uutta tietoa ja on muodostunut uudenlaista mielipidettä.

Ihmiset rajoittavat tiedostamattaan aika paljon sitä että he ottaisivat käytännön tasolla käyttöön uutta tietoa. Kai tämän on luonnollista että pyritään hallitsemaan elämää siten ettei se olisi ihan hallitsemattomassa ja jatkuvassa muutostilassa. Isot muutokset on isoja juttuja, mutta kyllä joskus tuntuu että näennäisesti pienetkin muutokset on ihmisille isoja.

Isot muutokset voivat olla vaikka tietoisia muutoksia siitä kenen kanssa elämässään pitää majaansa. Parisuhteet, avioliitot, erot, lasten hankkiminen... Isot muutokset voi myös olla mm. muutot toiselle paikkakunnalle, uskonnosta lähteminen tai siihen liittyminen, uusi ammatti, uusi työ, ihmissuhteiden katkaiseminen, jostain vahingollisesta tavasta luopuminen yms..

Suhteellisen pieniä muutoksia voi olla vaikka ruokavalion muuttaminen, päätös hankkia apua johonkin asiaan, liikunnan aloittaminen tai sen muuttaminen toisenlaiseksi, se että päättää tietoisesti kehittää itseään johonkin suuntaan.

Voi olla myös tätä pienempiä muutoksia kuten uusi puhelin, kylpyhuoneremontti, karkin syönnin vähentäminen, tukan värjääminen..

Joskus tuntuu siltä että ihmisille ei ole niin iso merkitys sillä miten isosta muutoksesta on kysymys kuin sillä miten iso motivaatio heillä on muutos tehdä ja millaiset asiat niitä muutoksia rajoittavat.

Epävarmuuden sietämisen ongelma

Ihmiset hakevat herkästi turvallisuutta pyrkimällä kaikessa siihen että olisi asioista jokin varmuus, että asia varmasti olisi näin ja tieteellisesti todistettuna näin. Asioiden pitäisi olla lokeroitavissa, nimettävissä ja arkistoitavissa. Kaiken pitäisi olla mitattavissa numeroilla ja vertailtavissa keskenään.

Koetaan perin vaaralliseksi ja pelottavaksi että monet asiat eivät kuulu mm. eksaktin tieteen piiriin, mutta monia asioita yritetään sinne silti väkisin saada sopimaan. Se vasta onkin pelottavaa jos on ihmisiä jotka eivät ole niin kiinnostuneita mittaamaan, kategorioimaan, vertailemaan ja löytämään kaikesta virallista konsensusta jonka ulkopuolelle jäävät mielipiteet ovat automaattisesti kerettiläisyyttä, tai nykytermein kai lähinnä uskomushoitoja, puoskarointia, populismia, oppositiossa olemista, väärässäolemista tai muuten vain harkitsemattomuutta ja järkijättöistä toimintaa.

Ihminen, jolla on perusteensa olla eri mieltä voi olla tosi pelottava ja järkyttää omaa mielipidettä ja maailmankuvaa. "Kamalaa, jotkut esittävät kritiikkejä rokotteille tai tavalle hoitaa jotakin potilasryhmää. Kamalaa, joku esittää kritiikkiä itsevaltiaasta. Kamalaa, joku uskoo että seksi kuuluu avioliittoon kahden eri sukupuolta edustavan ihmisen välille, vielä tänä päivänä, hirveää miten vanhanaikaista. Nämähän eivät tiedä mitään, he ovat tyhmiä ja he ovat väärässä, aivan kaikessa, koska ovat eri mieltä kuin minä ja minulla on ainoat järkevät perustelut asialleni!"

Tässä että halutaan lukita joku asia olemaan juuri tietyllä tavalla kaikille ihmisille kaikkina aikoina piilee myös sellaisen ajattelun ja toiminnan uhka, että kun jokin on lukittu totuudeksi joko mielessä tai kirjoissa tai kansissa, ei enää halutakaan tunnesyistä kuten epämääräisten ja tiedostamattomien pelkojen vuoksi edes tutustua toisella tavalla asiaa hahmottavien tai siitä ajattelevien perusteisiin siitä miksi joku asia on heidän mielestä toisella tavalla kuin sen joku muu ymmärtää.

Pelottoman ilmiöiden ymmärtämisen halun vuoksi voi kuitenkin löytää vaikka mitä, mutta se saattaa johtaa muutokseen ja muutos saattaa pelottaa. Varsinkin jos muutos johtaa näkyvään sitoutumiseen johonkin uuteen ja jos se erottaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisistaan tai on vain pelko tällaisesta erottumisesta. Ihminen haluaa yhtenäisyyttä ja sopusointua, mutta tämä on kaksiteräinen miekka. Ihmisiä ei saa väkisin samojen asioiden taakse ja usein enemmistöllä on taipumus sortaa vähemmistöjä.

Sanon että nimenomaan tunnesyistä "toisuskoisten" perusteluihin ei usein haluta tutustua. Juurikin itseään älykkäinä ja rationaalisina pitävät ihmiset, joita erityisesti kiinnostavat numerot, kategoriointi ja tieteellismekanistinen ajattelu usein verhoavat omat perustelunsa logiikkaan ja järkeen. Uskotaan johonkin kummaan kaikkivoipaiseen tieteeseen, jota kuitenkin harjoittavat epätäydelliset ihmiset omine pyyteineen ja intohimoineen. Tiede itsessään aatteena ja sen metodit voivat olla ihan päteviä tutkimaan ja mittaamaan, mutta tiedettä ei pystytä koskaan harjoittamaan täydellisesti, koska sitä harjoittavat ihmiset ovat epätäydellisiä. Usein kyse on myös siitä että on helpompi ja tuntuu turvallisemmalta mukautua enemmistoonn, viralliseen tahoon ja auktoriteetteihin vaikka ei sitä oman mielipiteensäkään taustaa niin kovin hyvin oltaisi punnittu.

Moni ottaa rokotteet, kuuluu samaan uskontoon kuin mihin muu suku kuuluu, syö sitä ruokaa mitä on aina totuttu syömään ja elää sillä tavalla kuin enemmistä odottaa hänen elävän ilman että asioita juurikaan sen kummemmin pysähdytään pohtimaan. Kun on jokin kiista tai erimielisyys, suurin osa ihmisistä saattaa olla sen suhteen täydellisen välinpitämättömiä ja vain pieni osa omaa asiasta jonkinlaisen tiukemman mielipiteen, perustellun tai ei niin perustellun.

Uskonnot ja vakaumuset, se että ihminen oikeasti uskoo johonkin ja on uskoonsa sitoutunut ja siinä aktiivinen, nähdään usein jotenkin vanhanaikaisina ja alkukantaisena, josta älykkäät, nykyaikaiset ja tiedostavat ihmiset ovat jo jollakin tapaa kasvaneet ulos. Samalla ei nähdä että toisen järjestäytyneen uskonnon tilanne tulee aina jotakin muuta. Me uskomme aina johonkin ja palvomme aina jotakin. Se on ihmisluonnossa. On ihan hyvä olla luulematta että seisoo, jotta ei kaadu.

Moni älykkäänä itseään pitävä ei näe omia rajoitteitaan. Moni, jota hän pitää itseään tyhmempänä voi omata paljon laajempikatseisen ajattelutavan. Älykkyyttä on monta lajia.

Tietäjänainen, matriarkka

Mäne sie kottiis kasvammaan
Älä tuu minnuu neuvommaan

Mie syön siunkaltasii
koppavii kukonpoikii
aamupalaks
sisun kasvattajaks

Nina Saine, kolmannen polven evakko

Helpottaa kummasti jos uskaltautuu antautumaan sille tosiasialle että  me elämme jatkuvassa epävarmuudessa. Epävarmuudessa majailee kuitenkin myös luovuus ja vapaus, joiden avulla voimme usein löytää enemmän kuin pitämällä varmuutta uskontonamme ja ihanteenamme.

Mikä on varmaa, mikä on epävarmaa. Näiden kahden asian erottaminen rehellisesti toisistaan avaa ihan toisenlaiset jalat-maassa-näkymät kuin tiukat dogmit olevaisen pakkaamisesta laatikoihin ja leiman lyömisestä perään.

En minä tiedettä vastusta. Puuhastelen sekä tieteen, että taiteen parissa. Pidän vain arvossa sitä että olevaista voidaan hahmottaa monellakin eri tavalla. Jotkut haluavat nähdä tieteelliset todisteet ja asiat muuttuvat heille totuuksiksi vasta kaksoissokkotutkimusten ja tieteellisten katsauksien kautta. Jotkut tämän lisäksi haluavat myös havainnoida kokemusperäistä tietoa. Onko kartta ristiriidassa maaston kanssa. Mitä eri kantoja asiasta voidaan esittää ja mitkä ovat niiden perustelut. Kenen intressit asiassa vaikuttavat. Kuka haluisi ja miksi että asia olisi noin tai näin. On tärkeää myös tietää mikä asiassa on sellaista varmaa tai melko varmaa jota jo tiedetään ja jonka pohjalta voidaan myöskin harkita omaa mielipidettään ja sitten sen pohjalta toimimista. Onko myöskään pakko aina muodostaa mielipidettä vai voiko ja kannattaako rehellisesti tunnustaa ettei voi muodostaa mielipidettä, koska ei tiedä vielä asiasta tarpeeksi.

Herkkäuskoisuus on eri asia kuin usko.

Sellaiseen tarvitaan usein henkisesti aika suuri ja kypsä ihminen, jos näkeekin perusteita muuttaa kantaansa. Uskaltaako sen kannan muuttaa vai pelkääkö seurauksia, kuten muutosta ja mahdollisesti myös oman asemansa muuttumista tai kasvojensa menettämistä.

Monet näistä ajatuksista, jotka vuosien varrella ovat jalostuneet päässäni ovat saaneet ponnahduslautaa Jaana Venkulan kirjasta "Varmuudesta ja epävarmuudesta".

Pysähdytkö miettimään omia tulkintojasi asioista?

Välillä tuntuu, että kaikilla pitäisi olla joku mielipide vähän kaikista asioista. Ei hirveästi väliä "millä lihaksilla" niitä mielipiteitään on muodostanut. Ihmiset kommentoi myös aika estoitta eikä ole lainkaan tavallisuudesta poikkeavaa että asioista töksäytetään omat totuudet ilmoille sen kummemmin etukäteen miettimättä.

Sitten se ikuinen järki vai tunteet. Esitätkö asian tunnepohjalta verhoten sen järkeen? Haluaisitko oikein kovasti että joku asia on niinkuin sen sanot olevan? Haluaisit niin kovasti että sinun mielipiteesi olisi se totuus, että se alkaa jo lukittumaan totuudeksi sinun mielessäsi. Ehkäpä ennenaikaisesti?

Toisaalta jos et ilmaisekaan mielipidettä totuutena, vaan kerrot tunteestasi, sitä vastaan kukaan ei voi vänkyröidä. Jos sinua risoo jokin niin sitten risoo ja jos tykkäät jostakin niin tykkäät! Sen sijaan maapallo on joko pyöreä tai litteä, ei molemmat yhtä aikaa tai kompromissina vai puoliksi litistynyt. Tunteet, mielipiteet, faktat. Ne vaan menee ihmisillä sekaisin.

Miten paljon annat yleisen mielipiteen muokata omaa mielikuvaasi ja mielipidettäsi? Oletat ehkä että joku on tietenkin oikeutetusti jostakin asiasta esimerkiksi arvoasemansa tai tittelinsä vuosi asiantuntija ja oikeassa. Jos olet luonteeltasi radikaali ja kapinallinen, huomaat ehkä usein olevasi opposition mielipiteen puolella. Asiat jotka koskettavat sinua ja vetävät sinua puoleensa, ovat sellaisia, joista välität ottaa lisää selvää ja esittää mielipiteitäsi. Silloinkin on hyvä muistaa eritellä sitä omaa tulkintaansa.

Mihin tulkintasi perustuu? Mitä tunnet asiaa kohtaan? Värittääkö se tulkintaasi? Mitä vaihtoehtoisia tapoja voisi olla tulkita asiaa? Miksi joku toinen toisenlaisessa tilanteessa ja toisenlaisista lähtökohdista tulkitsisi asian toisella tavalla?

Todellisuus on aina ainakin osittain meidän oma tulkintamme ja näkövinkkelimme siitä. Joskus voi olla eduksi pohtia josko meillä olisikin perusteita tulkitakin toisin. Ehkä meillä ei olekaan, ainakaan vieä tarpeeksi lihaa luiden ympärille asiassa, jotta mitään kovin vahvaa ja lukkoon löytyä tulkintaa kannattaisi edes tehdä.

Osaatko arvostaa lähipiirisi osaajia, puurtajia ja lahjakkuuksia?

Eräässä Facebook-ryhmässä oli juttua siitä miten osaava ja kyvykäs ihminen ei saanut sukulaisiltaan  tekemisilleen ja liikeideoilleen minkäänlaista kannustusta ja tunnustusta lukuunottamatta paria lähiomaista. Vain lannistavia ikäviä kuittailuja. Niitä taitavat viljellä lähinnä ne, jotka eivät itse osaa mitään ja ovat katkeria siitä etteivät ole uskaltaneet toteuttaa unelmiaan vaan elävät epätyydyttävää, puuduttavaa ja tylsää elämäänsä tartuttaen ankeuden löyhkää ympäristöönsä kuin pahaa ja pinttyvää hajua. Taitavat myös luottaa siihen että eivät koskaan saa pyyhkeitä ällöstä käytöksestään.

Millaisia lahjakkuuksia ja osaajia sitä onkaan maailma täynnä kun vain osaa katsoa. Mietipä tarkkaan sukulaisiasi, ystäviäsi ja elämäsi ihmisiä. Mitä kaikkea he osaavat? Tiedätkö edes ja oletko jaksanut olla kiinnostunut heistä ja heidän tekemisistään? Kuka on hankkinut hienon ammatin?  Mitä kaikkea hienoa elämäsi ihmiset ovat saaneet aikaan? Mitä hyviä ja arvostettavia tekoja he tekevät, kenties päivästä toiseen?

Joku hoitaa vuorokaudet ympäriinsä univajeessa pieniä lapsiaan. Joku tietää ammattinsa puolesta jostakin asiasta ihan hirveästi. Jollakin on puolestaan kokemusperäistä tietoa. Joku on käyttänyt satoja tai tuhansia tunteja aikaansa tullakseen jossain oikein hyväksi, vaikkapa neulomaan villasukkia, kokkaamaan tai korjaamaan autoja. Joku pesee työksensä aggressiivisten muistisairaiden vanhuksien takapuolia. Joku nuori ihminen saattaa hallita tietotekniikan tai osia siitä aivan virtuaalimaisesti. Ihmiset osaavat, ovat uskomattoman sitkeitä ja epäitsekkäästi uhraavat itsestään, ihan joka päivä.

Ehket ole mäntti ankeuttaja, mutta kiitätkö ihmisiä? Annatko tunnustusta? Arvostuksesi on olemassa vain jos osoitat sen, samoin kuin rakkaus on olemassa vain tekojen kautta. Osoitat rakkautta tunnustamalla sen ja tekemällä rakkautesi osoittavia tekoja.

Ohitatko elämäsi osaajat esimerkiksi menemällä hierontaan jollekin muulle kuin hieroja-sukulaisellesi tai ruinaatko alennuksia pienituloiselta yrittäjä-tutultasi. Sinun pitäisi antaa tippiä eikä käyttää hyväksesi! Minun alallani, hyvinvoinnin parissa työskentelevät ihmiset ovat usein turhautuneita ja loukkaantuneita siitä että välttämättä edes heidän omat perheenjäsenensä eivät tunnusta ja arvosta heidän osaamista. Vanhemmat sukulaissedät saattavat esittää besserwisseriä kun kokevat uhaksi että nuorempi ja vielä naispuolinen osaa jotain ihan ylivoimaisesti paremmin kuin he.

Jos ei osaa olla pihtaamatta kannustuksen ja arvostuksen ilmaisujasi, on parempi olla hiljaa. Suustaan ei kannata päästää sanoja, joita kukaan ei oikeasti halua kuulla ja joista kukaan ei millään tavalla hyödy. Jos olet ympäristöäsi ankeuttava löyhkäsaastuttaja. Lopeta. Lopeta heti. Käännä suuntasi. Se alkaa opettelemalla ensiksi olemaan hiljaa ja miettimällä siinä hiljaisuudessa mitä oikeasti haluat toisille sanoa ja mitä oikeasti haluat ilmentää. Mitä hyviä tekoja haluat elämässäsi tehdä. Luovu kateellisuudesta ja katkeruudesta ja siitä että koitat voida tuntea itsesi paremmaksi ihmiseksi painamalla alas muita. Tulet paremmaksi ihmiseksi tekemällä hyviä tekoja. Aloita vaikka hymyilemisestä. Lämpimästä vilpittömästä hymystä. Se voi olla mitä upein lahja toiselle ihmiselle ja siinä samassa sinulle itsellesikin eikä se vielä edes edellytä minkäänlaisia sanoja

Auto voi olla etu- taka tai nelivetoinen, mutta ihminen on kehuvetoinen. Kun kehut ja kannustat, saat ihmisen sädehtimään ja voimaantumaan. Tiedätkö, että se ei maksa sinulle mitään vaan tekee sinut rikkaammaksi. Se hyvä mitä tällä tavoin kylvät muille, se hyvyyden säteily kimpoaa ja heijastuu toisista ihmisistä välittömästi myös takaisin sinuun itseesi. Hyvä teot ja rakkaus eivät tunne fysiikan lakeja. Ne lisääntyvät kun niitä tuhlataan.