Epävarmuuden sietämisen ongelma

Ihmiset hakevat herkästi turvallisuutta pyrkimällä kaikessa siihen että olisi asioista jokin varmuus, että asia varmasti olisi näin ja tieteellisesti todistettuna näin. Asioiden pitäisi olla lokeroitavissa, nimettävissä ja arkistoitavissa. Kaiken pitäisi olla mitattavissa numeroilla ja vertailtavissa keskenään.

Koetaan perin vaaralliseksi ja pelottavaksi että monet asiat eivät kuulu mm. eksaktin tieteen piiriin, mutta monia asioita yritetään sinne silti väkisin saada sopimaan. Se vasta onkin pelottavaa jos on ihmisiä jotka eivät ole niin kiinnostuneita mittaamaan, kategorioimaan, vertailemaan ja löytämään kaikesta virallista konsensusta jonka ulkopuolelle jäävät mielipiteet ovat automaattisesti kerettiläisyyttä, tai nykytermein kai lähinnä uskomushoitoja, puoskarointia, populismia, oppositiossa olemista, väärässäolemista tai muuten vain harkitsemattomuutta ja järkijättöistä toimintaa.

Ihminen, jolla on perusteensa olla eri mieltä voi olla tosi pelottava ja järkyttää omaa mielipidettä ja maailmankuvaa. "Kamalaa, jotkut esittävät kritiikkejä rokotteille tai tavalle hoitaa jotakin potilasryhmää. Kamalaa, joku esittää kritiikkiä itsevaltiaasta. Kamalaa, joku uskoo että seksi kuuluu avioliittoon kahden eri sukupuolta edustavan ihmisen välille, vielä tänä päivänä, hirveää miten vanhanaikaista. Nämähän eivät tiedä mitään, he ovat tyhmiä ja he ovat väärässä, aivan kaikessa, koska ovat eri mieltä kuin minä ja minulla on ainoat järkevät perustelut asialleni!"

Tässä että halutaan lukita joku asia olemaan juuri tietyllä tavalla kaikille ihmisille kaikkina aikoina piilee myös sellaisen ajattelun ja toiminnan uhka, että kun jokin on lukittu totuudeksi joko mielessä tai kirjoissa tai kansissa, ei enää halutakaan tunnesyistä kuten epämääräisten ja tiedostamattomien pelkojen vuoksi edes tutustua toisella tavalla asiaa hahmottavien tai siitä ajattelevien perusteisiin siitä miksi joku asia on heidän mielestä toisella tavalla kuin sen joku muu ymmärtää.

Pelottoman ilmiöiden ymmärtämisen halun vuoksi voi kuitenkin löytää vaikka mitä, mutta se saattaa johtaa muutokseen ja muutos saattaa pelottaa. Varsinkin jos muutos johtaa näkyvään sitoutumiseen johonkin uuteen ja jos se erottaa ihmisiä tai ihmisryhmiä toisistaan tai on vain pelko tällaisesta erottumisesta. Ihminen haluaa yhtenäisyyttä ja sopusointua, mutta tämä on kaksiteräinen miekka. Ihmisiä ei saa väkisin samojen asioiden taakse ja usein enemmistöllä on taipumus sortaa vähemmistöjä.

Sanon että nimenomaan tunnesyistä "toisuskoisten" perusteluihin ei usein haluta tutustua. Juurikin itseään älykkäinä ja rationaalisina pitävät ihmiset, joita erityisesti kiinnostavat numerot, kategoriointi ja tieteellismekanistinen ajattelu usein verhoavat omat perustelunsa logiikkaan ja järkeen. Uskotaan johonkin kummaan kaikkivoipaiseen tieteeseen, jota kuitenkin harjoittavat epätäydelliset ihmiset omine pyyteineen ja intohimoineen. Tiede itsessään aatteena ja sen metodit voivat olla ihan päteviä tutkimaan ja mittaamaan, mutta tiedettä ei pystytä koskaan harjoittamaan täydellisesti, koska sitä harjoittavat ihmiset ovat epätäydellisiä. Usein kyse on myös siitä että on helpompi ja tuntuu turvallisemmalta mukautua enemmistoonn, viralliseen tahoon ja auktoriteetteihin vaikka ei sitä oman mielipiteensäkään taustaa niin kovin hyvin oltaisi punnittu.

Moni ottaa rokotteet, kuuluu samaan uskontoon kuin mihin muu suku kuuluu, syö sitä ruokaa mitä on aina totuttu syömään ja elää sillä tavalla kuin enemmistä odottaa hänen elävän ilman että asioita juurikaan sen kummemmin pysähdytään pohtimaan. Kun on jokin kiista tai erimielisyys, suurin osa ihmisistä saattaa olla sen suhteen täydellisen välinpitämättömiä ja vain pieni osa omaa asiasta jonkinlaisen tiukemman mielipiteen, perustellun tai ei niin perustellun.

Uskonnot ja vakaumuset, se että ihminen oikeasti uskoo johonkin ja on uskoonsa sitoutunut ja siinä aktiivinen, nähdään usein jotenkin vanhanaikaisina ja alkukantaisena, josta älykkäät, nykyaikaiset ja tiedostavat ihmiset ovat jo jollakin tapaa kasvaneet ulos. Samalla ei nähdä että toisen järjestäytyneen uskonnon tilanne tulee aina jotakin muuta. Me uskomme aina johonkin ja palvomme aina jotakin. Se on ihmisluonnossa. On ihan hyvä olla luulematta että seisoo, jotta ei kaadu.

Moni älykkäänä itseään pitävä ei näe omia rajoitteitaan. Moni, jota hän pitää itseään tyhmempänä voi omata paljon laajempikatseisen ajattelutavan. Älykkyyttä on monta lajia.

Tietäjänainen, matriarkka

Mäne sie kottiis kasvammaan
Älä tuu minnuu neuvommaan

Mie syön siunkaltasii
koppavii kukonpoikii
aamupalaks
sisun kasvattajaks

Nina Saine, kolmannen polven evakko

Helpottaa kummasti jos uskaltautuu antautumaan sille tosiasialle että  me elämme jatkuvassa epävarmuudessa. Epävarmuudessa majailee kuitenkin myös luovuus ja vapaus, joiden avulla voimme usein löytää enemmän kuin pitämällä varmuutta uskontonamme ja ihanteenamme.

Mikä on varmaa, mikä on epävarmaa. Näiden kahden asian erottaminen rehellisesti toisistaan avaa ihan toisenlaiset jalat-maassa-näkymät kuin tiukat dogmit olevaisen pakkaamisesta laatikoihin ja leiman lyömisestä perään.

En minä tiedettä vastusta. Puuhastelen sekä tieteen, että taiteen parissa. Pidän vain arvossa sitä että olevaista voidaan hahmottaa monellakin eri tavalla. Jotkut haluavat nähdä tieteelliset todisteet ja asiat muuttuvat heille totuuksiksi vasta kaksoissokkotutkimusten ja tieteellisten katsauksien kautta. Jotkut tämän lisäksi haluavat myös havainnoida kokemusperäistä tietoa. Onko kartta ristiriidassa maaston kanssa. Mitä eri kantoja asiasta voidaan esittää ja mitkä ovat niiden perustelut. Kenen intressit asiassa vaikuttavat. Kuka haluisi ja miksi että asia olisi noin tai näin. On tärkeää myös tietää mikä asiassa on sellaista varmaa tai melko varmaa jota jo tiedetään ja jonka pohjalta voidaan myöskin harkita omaa mielipidettään ja sitten sen pohjalta toimimista. Onko myöskään pakko aina muodostaa mielipidettä vai voiko ja kannattaako rehellisesti tunnustaa ettei voi muodostaa mielipidettä, koska ei tiedä vielä asiasta tarpeeksi.

Herkkäuskoisuus on eri asia kuin usko.

Sellaiseen tarvitaan usein henkisesti aika suuri ja kypsä ihminen, jos näkeekin perusteita muuttaa kantaansa. Uskaltaako sen kannan muuttaa vai pelkääkö seurauksia, kuten muutosta ja mahdollisesti myös oman asemansa muuttumista tai kasvojensa menettämistä.

Monet näistä ajatuksista, jotka vuosien varrella ovat jalostuneet päässäni ovat saaneet ponnahduslautaa Jaana Venkulan kirjasta "Varmuudesta ja epävarmuudesta".